Yhteydenotoista coveniin - miksi se tuntuu niin hankalalta?
Kirjoittaja on gardnerilainen ylipapitar, joka on, kuten jokainen meistä, ollut joskus etsijä. Coven = ryhmä, jossa esimerkiksi alexandrialaiset ja gardnerilaiset wiccat harjoittavat noituutta ”Olisin kiinnostunut covenista ja haluaisin löytää jonkun opettamaan minua”. Sähköposti kilahtaa. Vastaan suhteellisen lyhyesti, kyselen hiukan onko henkilö tavannut muita missään, kerron facebook-ryhmistä ja pakanayhdistyksistä, kysyn vähän mikä häntä wiccassa tuntuu kiinnostavan, jos viestissä on kysytty edes jotain, ehkä annan lukuvinkkiä. Suureen osaan viestejä en saa ikinä vastausta takaisin. Enkä ole ainoa. Kun juttelemme coveneissa toimivien ihmisten kanssa, tämä on yleistä. Kuulemme kavereista, jotka ovat kyselleet tai sanoneet toivovansa, että pääsisivät coveniin, tai jotka kertovat etsineensä coveneita vuosia, joille on vinkattu linkkejä ja yhteystietoja, mutta kynnys kiinnostumisesta siihen, että oikeasti miettisi sitä vakavasti, taitaa olla aika iso. Miksi covenin lähestyminen tuntu