Yhteydenotoista coveniin - miksi se tuntuu niin hankalalta?

 Kirjoittaja on gardnerilainen ylipapitar, joka on, kuten jokainen meistä, ollut joskus etsijä.

Coven = ryhmä, jossa esimerkiksi alexandrialaiset ja gardnerilaiset wiccat harjoittavat noituutta

”Olisin kiinnostunut covenista ja haluaisin löytää jonkun opettamaan minua”. Sähköposti kilahtaa. Vastaan suhteellisen lyhyesti, kyselen hiukan onko henkilö tavannut muita missään, kerron facebook-ryhmistä ja pakanayhdistyksistä, kysyn vähän mikä häntä wiccassa tuntuu kiinnostavan, jos viestissä on kysytty edes jotain, ehkä annan lukuvinkkiä. Suureen osaan viestejä en saa ikinä vastausta takaisin. Enkä ole ainoa. Kun juttelemme coveneissa toimivien ihmisten kanssa, tämä on yleistä. Kuulemme kavereista, jotka ovat kyselleet tai sanoneet toivovansa, että pääsisivät coveniin, tai jotka kertovat etsineensä coveneita vuosia, joille on vinkattu linkkejä ja yhteystietoja, mutta kynnys kiinnostumisesta siihen, että oikeasti miettisi sitä vakavasti, taitaa olla aika iso.

Miksi covenin lähestyminen tuntuu niin hankalalta?

Ensimmäinen syy?

Yksi syy isolle kynnykselle tuntuu olevan kokemus, ettei tiedetä miten tällaisessa ”uudessa” tilanteessa tulisi toimia. Mitä yhteydenotto tarkoittaa? Mitä sitten tapahtuu?  - Tilanne on uusi etsijälle, ei kuitenkaan covenille.

Yhteydenotto ei tarkoita, että sinut initioidaan. Yhteydenotto ei tarkoita, että sinun olisi valittava juuri se coven. Se on ensimmäinen yhteydenotto. Sen jälkeen voi seurata tapaamisia kahvilla ja pakanamiiteissä, keskusteluja, kirjalistoja, hienoja tuttavuuksia, uusia ystäviä, ehkä initiaatio ja oman covenin löytäminen – tai sitten ei.

Kukaan meistä ei tiedä sitä siinä vaiheessa, kun kirjoitat ensimmäistä viestiäsi tai juttelet minulle ensimmäisen kerran. Mutta ilman sitä yhteydenottoa ja ilman, että olet aktiivinen meidän suuntaamme, mitään ei ainakaan tapahdu.

Liitin tekstin loppuun linkkejä blogeihin, joissa käsitellään juuri tätä yhteydenoton haastetta.

Toinen syy?

Toisena syynä lienee, että coven näyttää ulospäin tiiviiltä kaveriporukalta – miten sellaiseen pääsisi mukaan? Eikö helpompaa olisi, jos muutkaan eivät tuntisi toisiaan ennalta?

Coven on usein tiivis yhteisö ja ryhmän noidat tuntevat toisensa, Suomessakin osa on harjoittanut yhdessä jo vuosikymmeniä. Eivätkä covenit useinkaan ”tarvitse” uusia jäseniä. Vakiintuneessa ryhmässä toiminta on helppoa, luontevaa ja harva coven tavoittelee esimerkiksi juuri 13 noitaa coveniin (vaikka tällainen käsitys kirjallisuudesta joskus tulee). Me emme käännytä, me emme rekrytoi. Usein covenit noudattavat ohjetta, jonka mukaan mukaantuloa ei mitenkään eikä missään vaiheessa tarjota – etsijän pitää kysyä mahdollisuutta coveniin tutustumiseen, pitää kysyä olisiko mahdollisuutta päästä ”trainingiin/Outer courtiin/mukaan” ja aikanaan myös initiaatiota pitää kysyä.

MUTTA coveneille on myös luonnollista ottaa mukaan uusia ihmisiä. Kun sopiva ihminen kiinnostuu, tapaa covenin, tutustuu ja kun kaikki osuu kohdalleen, on uusien ihmisten mukaanotto luonteva ja iloinen asia. Coven ei ole klikki tai suljettu kaveripiiri, vaan suurin osa wiccoista tutustuu mielellään uusiin ihmisiin. Ja monet meistä ovat tulleet mukaan juuri samoin – tuntematta ketään etukäteen.

Toki joskus coven voi olla suljettu, väliaikaisesti tai pysyvästi, esimerkiksi jos jäseniä on covenin määritelmän mukaan nyt sopivasti tai työskentely on sellaista, että se halutaan pitää tällä porukalla – uusien jäsenten mukaanotto kuitenkin vaatii covenilta paljon.

Kuva: Tatja

Kolmas syy?

Kolmas syy, jonka arvioisin vaikuttavan, on tiedon puute. Wicca vaatii harjoittajaltaan paljon. Omatoimisuutta, työtä, aktiivisuutta. Kukaan ei ojenna ohjeita ja sääntöjä harjoittajalle tai etsijälle. Moni ehkä aloittaa wiccaan tutustumisen lukemalla kirjoja, nettisivuja, foorumeita – törmää sanaan coven ja miettii, että olisiko ryhmätyö se oma juttu – ja lähettää tässä vaiheessa viestiä ensimmäiselle covenille, jonka löytää. Alexandrialaiseen tai gardnerilaiseen coveniin ei voi kuitenkaan tulla ”vain katsomaan tai tutustumaan”. Yleensä, jotta kutsumme jonkun edes juttelemaan kanssamme, vaaditaan, että tiedämme asian kiinnostavan sinua oikeasti – ja että olet siis lukenut, tutustunut ja tehnyt edes jotakin.

Tämä näkyy facebook-ryhmissä, usein joku liittyy ryhmään ja heti ensimmäiseksi lähettää kysymyksensä palstalle. Jos kuitenkaan yhtään tutustuisi ryhmän aiempiin postauksiin tai lukisi muiden kysymyksiä, voisi niistä löytyä paljonkin vastauksia. Monesti viesti covenille tuntuu lähtevän ensin ja sen jälkeen ehkä luetaan, mitä coventyö on ja mietitään, että kiinnostaisiko se.

En pahastu, jos joku lähettää minulle viestiä polkunsa aivan alkuvaiheessa, mutta käytettyäni aikaa vastaamiseen, olisi kohteliasta vastata ja kuitata, että ”ei nyt ehkä sitten kuitenkaan”.

Covenit ovat rikkautta. Suurimmalle osalle noidista ne eivät ole oikea paikka. Syitä on monia ja pienin syy ei ole se, että coveneita on vähän ja vain murto-osa noidista työskentelee ryhmissä – kaikki eivät mitenkään edes mahtuisi mukaan. Mutta osalle ryhmätyöskentely antaa paljon, on jotain kallista ja kaunista. Ja jos sen oven haluaa aukeavan itselleen - pitää koputtaa.

Muutama linkki, joissa annetaan vinkkejä yhteydenottoihin coveneihin:

Etsijän polulla: https://wicca-fi.blogspot.com/2023/01/etsijan-polulla.html

How to approach a coven to ask for training:
https://www.rebeccabeattie.co.uk/post/how-to-approach-a-coven-to-ask-for-training

How to find and join a coven:
https://www.patheos.com/blogs/oathbound/2015/04/how-to-find-and-join-a-coven/

Gardnerian Outer Court – What to expect: https://www.youtube.com/watch?app=desktop&v=TyI6exI9rSc&feature=youtu.be&fbclid=IwAR1gEzF73x8i9VnHSc5B56MNSeNBcwYMB5_4MQnzbMLPMcXeHwvn3OLlDos

Teksti: Tatja