Alexandrialainen ruusuankh

 Alexandrialainen ruusuankh

Elämä, magia, mysteeri. Kolme sanaa joita aikojen alusta saakka on ollut mahdotonta täysin ymmärtää. Tiedämme että siinä alkuhämärässä ihmiskunta katsoi ylös taivaan loputtomuuteen ja näki tuikkivissa tähdissä tarinoita suurista hirviöistä ja kammottavista jumalista. Käärmeistä, hyönteisistä ja ukkosmyrskyistä tuli enteitä, henkien ääniä kaikumassa yli maitten tai luikertelemassa läpi mullan. Ympyröitä ja viivoja aseteltiin ja jokainen niistä välitti hetkellisen ajatuksen ihmismielestä toiseen. Symbolien kautta tiedämme -vaikka emme pystyisi sanomaan.

Täydellisen symbolin luominen näyille, tunteille, unille tai ajatuksille on esoteerinen taito. Yksinkertaisen kuvan valmiiksi saaminen voi viedä taiteilijalta vuosia, mutta joskus onkin päinvastoin. Toisinaan symboli voi puhjeta elämään kuin se olisi innokkaana odottanut pääsyä fyysisten silmien nähtäväksi. Siitä on kyse ruusun puhkeamisessa siemenestä kukkaan, liljan kukinnasta auringonvalossa ja ankhin veistämisestä kiveen Egyptissä yli 3000 vuotta sitten. Näiden symbolien pysyvyys on todiste niiden yleismaailmallisesta totuudesta. Siitä on kyse myös pienessä yksinkertaisessa riipuksessa, joka koostuu ankhista, ruususta ja liljan pienistä piilotetuista lehdistä ja joka kehitettiin ja luotiin uskonnolliseen noituustraditioon 1970-luvulla.

Tekstissään “The Alexandrian Rose Ankh” toinen alexandrialaisen tradition perustajista, Maxine Sanders, kirjoittaa:

“George Alexander oli erilaisuuteen erikoistunut taiteilija. Hän halusi tehdä maagisia aseita, miekkoja, athameja ja mitä tahansa muuta metallista. George halusi luoda harjoittamisellemme symbolin, joka olisi tunnistettava niin initioiduille kuin myös uteliaille etsijöille. Aluksi meidän oli selvitettävä mitä craft meille merkitsi. Ensimmäinen sana oli Elämä, Magia toinen ja kolmas Mysteeri. Meidän täytyi vain luoda yksi symboli kaikille kolmelle.”

On vaikea tehtävä luoda kaikenkattava symboli uskonnolliselle ryhmälle. Kuinka tehdä laskelmat ristin, Om-tavun, tähden ja kuunsirpin tai pentagrammin käyttöönotosta ja toistaa niiden vaikutus uskovan henkeen? Jos yrittää liikaa vedota tunteisiin, symbolista voi tulla teennäinen, jos onnistuu herättämään tunteita, ottaa myös riskin että symbolista tulee vanhanaikainen, nostalginen, lopulta hyödytön. Maxine jatkaa:

“Ankh on elämän symboli, ruusu ja lilja maagikon. Liljan lehdet, vain kärjet hitusen näkyvillä, mysteerin. Tietysti ruusuankhissa on lukemattomia symbolismeja. Ruusun viisi lehteä, elementit, jne. “

Niin luotiin ruusuankh. Noiden ensimmäisten noitien ripustaessa kaulaansa vastavalmistuneet hopeiset ankhit kirsikanpunaisine terälehtineen meidän välillämme vallitseva yhteys tuli näkyväksi. Näin syntyi voimakas okkultistinen symboli, jota alexandrialaisen tradition noidat saattoivat käyttää yksityisesti ja myös pitää yllään ylpeästi, uteliaiden ulkopuolisten nähtävänä, jotta nämä saattoivat kysellä oudosta rististä lenkillä ja kukalla. 

Ruusut ja liljat on pitkään yhdistetty maagikkoihin. Viisiterälehtinen ruusu yhdistyy pentagrammiin, kuusilehtinen lilja edustaa heksagrammia. Okkulttisia käsitteitä piilotettuna luonnonkasveihin. Tarotissa maagia ympäröivät liljat ja ruusut tämän osoittaessa sauvansa kohti taivasta. Ruusu on pitkään ollut salaisuuksien symboli, sellaista kerrotaan antiikin Kreikan tarussa, jossa Eros antaa Harpokrateelle ruusun merkkinä siitä että tämän tulee pitää jumalten sopimattomuudet salassa. Myöhemmin roomalaisten juhlasalien kattoihin maalattiin ruusuja muistuttamaan vieraita pitämään omana tietonaan viinin vaikutuksen alla sanotut asiat (täydellinen vertauskuva noituuteen). Kristittyjen rippituoleihin on kaiverrettu viisiterälehtisiä ruusuja merkitsemään ripittäytymisen yksityistä luonnetta. Ruusuankhissa liljan lehdet ovat piilossa ruusun takana, viitaten mysteereihin. Magian kaksi symbolia, ruusu ja lilja, on jaettu näkyvään ja näkymättömään – kuten alexandrialaisten harjoittama magiakin. Ankhia, muinaista egyptiläistä elämän symbolia, kantaa mukanaan miltei jokainen muinaisen Egyptin jumalia esittävä taideteos. Nämä symbolit ovat syviä ja vahvoja.

Lahjakkaan papiston käsien intohimon ja taidokkuuden ansiosta, vuosikymmeniä sitten ja tälläkin hetkellä, ruusuankhista on tullut symboli jolla me alexandrialaiset voimme edustaa uskontoamme niin itsellemme kuin ulkomaailmallekin. Ylipappi Brian Cain on työskennellyt valmistaakseen uuden sarjan ruusuankheja. Näistä Maxine sanoo:“Koskaan ennen ei ruusuankhilla ole ollut alkuperäisten värähtelyn intensiteettiä ja puhtautta, ennen tätä päivää.” Niitä myydään ja lahjoitetaan vain initioiduille, ulkopuoliset eivät voi niitä ostaa… ja miksi haluaisivatkaan? Se on meidän veljeskuntamme symboli, julistus että olemme ylpeitä sekä ensimmäisistä itsenäisistä juuristamme 60-ja 70-luvun Englannin kotitemppeleissä että irtautumisestamme omaan maagiseen maailmaamme, jossa saatoimme tavoitella ja kannustaa korkeimpia ihanteitamme.

Monille alexandrialaisille ruusuankh on talismaani, jonka avulla voi miettiä olemassaolomme korkeimpia mysteereitä ja josta voi oppia henkisen opiskelunsa ja omistautumisensa varrella. Se on tunnussana tuntemattomiin valtakuntiin ja olennoille joista ei puhuta. Se on omistautumisen symboli. Sitä puristetaan pelon hetkellä turvaa hakien, se keikkuu ja heiluu noitien rituaalien hurmoksellisessa tanssissa. Ruusuankh on alexandrialaisen hengen vapauden, vapautumisen, ilmaisun ja kosmoksen loputtomasta kauneudesta nauttimisen symboli. Kuka olisi voinut arvata että kaiken tuon voisi sisällyttää pieneen hopeiseen tai kultaiseen riipukseen, joka esittää ankhia keskustassaan pieni kukkanen.

Oma ruusuankhini on hiukan kärsinyt. Oletan sen saavan osakseen lisää koloja, kolhuja ja naarmuja vuosien kuluessa. Olen nähnyt toisia joiden ruusun terälehdet ovat tummuneet, jotkut valkoisissa kimmeltävissä ketjuissa, toiset mustuneissa, vuosikymmenten käytöstä kuluneissa ketjuissa. Olen tiennyt kimaltavasta rubiinein ja timantein koristellusta ankhista, jota säilytetään huolellisesti alkuperäisessä rasiassaan, ettei kallisarvoinen esine vain katoaisi. Olen nähnyt ankheja siunattavan ja ripustettavan kaulaan ylpeille vastainitioiduille, jotka vain hetkiä aiemmin olivat astuneet sisään ensimmäiseen alexandrialaiseen kehäänsä… Minä olin yksi heistä.

Teksti: Austin Shippey

Alkuperäinen teksti: https://austinshippey.com/blog/2018/5/13/the-alexandrian-rose-ankh

Käännös: Nina Bauer