Historiaa henkilöiden kautta - Gerald Gardner

 

Gerald B. Gardner 
(1884–1964)

Gerald Gardneria kutsutaan toisinaan modernin brittiläisen noituuden isäksi. Nimitys on ansaittu, sillä ilman Gardnerin työtä ei wiccaa nykymuodossaan olisi olemassa. Gardner syntyi Englannissa vain muutama vuosikymmen sen jälkeen, kun romantiikan aikakauden tuulet olivat puhaltaneet läpi Euroopan vaimentaen valistuksen aikakauden jyrkkää järjen uskontoa. Romantiikan aikakaudelle oli tyypillistä taiteiden, yliluonnollisten ja mystisten asioiden esiin nostaminen sekä oman kansan historiasta ja kielestä kiinnostuminen. Valistuksen aikakausi (n. 1700-luku) oli, korostamalla järkeä, tiedettä ja edistykseen uskomista, syrjäyttänyt menneisyyden, alitajunnan, myytit, rituaalit ja henkisyyden hyvänä pidetyn elämän sisällöstä. Romantiikan aikakausi palautti näiden asioiden arvostuksen takaisin. Vertailun vuoksi Suomessa romantiikan aikakautena vaikuttivat kulttuuriin sellaiset tunnetut nimet kuten Runeberg, Topelius ja Lönnrot. “Suomen niin kuin muunkin Euroopan maan kirjoittamaton kirjallisuus – kansanrunous – koottiin kansiin juuri romantiikan ansiosta. Romantikot kiinnostuivat alkuperäisestä kansasta ja halusivat tallentaa sen äänen eli kansanrunot, joita aiemmin ei yleensä ollut mielletty kirjallisuudeksi.“ (Etälukio 2018.) Sohlberg toteaa kirjassa Mitä Wicca on?, että “englantilaisten folkloristien keskuudessa oli 1800-luvun lopulta lähtien voimistunut näkemys, että vanhoissa eurooppalaisissa kansanperinteissä olisi säilynyt aineksia vanhoista pakanauskonnoista.. Varhaiset folkloristit tulkitsivat esikristilliset jumaluudet ensisijaisesti polaarisiksi voimiksi, jotka liittyivät kasvuun, viljaan, maahan ja taivaaseen. Jumaluudet nähtiin arkkityyppisinä isä- ja äitijumaluuksina.” (Sohlberg 2005, 54—57.) Gardneria tarkasteltaessa on hyvä sijoittaa hänet oman aikakautensa kulttuurilliseen ympäristöön, jotta voimme ymmärtää miten monet erilaiset virtaukset johtivat lopulta wiccaan. Romantiikan ajan ideologinen vaikutus näkyi Gardnerin luonteessa esimerkiksi siten, että hän oli kiinnostunut vanhoista tavoista, kansanperinteistä, uskonnosta, shamanismista ja noituudesta.

Britannia oli Gardnerin nuoruudessa imperiuminsa kukoistuksessa*. Gardner syntyikin perheeseen, jossa hänelle tarjoutui mahdollisuus siirtyä brittiläisen imperiumin laajuudessa emämaasta siirtomaihin. Mahdollisuus syntyi tosin pakon edessä. Gardner sairasti astmaa, joka 1800-luvulla oli huomattavasti vaarallisempi sairaus kuin nykypäivänä. Tästä syystä Gardneria ei koskaan lähetetty kouluun, mutta hän opetteli lukemaan itsenäisesti ja oli kiinnostunut oppimaan. Gardner viettikin jo lapsena usein kylmän vuodenajan lastenhoitajan hoivissa etelässä. (Heselton 2012, 32–36.) Aikuistuttuaan Gerald teki työuraa valtion virkamiehenä Ceylonilla nyk. Sri Lanka, Borneossa ja Malakassa nyk. Malesiassa. Oleskellessaan Aasiassa työn ja terveyden puitteissa Gardner oli kiinnostunut opiskelemaan paikallisia kieliä ja halusi tutustua paikallisiin rituaaliaseisiin sekä alkuperäisasukkaiden kulttuuriin ja magiaan. Gardner suhtautui toisen kulttuurin edustajiin kunnioituksella ja uteliaisuudella. (Heselton 2012, 93–95.)

Nykypäivänä Suomessa on monia nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä, jotka kiinnostuvat wiccasta. Gerald kuitenkin aloitti maagisen työskentelynsä toden teolla vasta ollessaan 52-vuotias jäädessään eläkkeelle virastaan ja muutettuaan vaimonsa Dorothea Frances Rosedalen kanssa Britanniaan vuonna 1936. Tosin hän oli jo tätä ennen tutustunut Britannian vierailulla spiritismiin 1927 ja alkanut perehtymään uuspakanuuteen 1932. (Dell 2017, 376.) Toisen maailmansodan uhka oli jo ilmassa ja Gerald muutti asumaan rauhalliselle New Forestin alueelle. Gardner löysi siellä ruusuristiläisen järjestön (Rosecrucian Order Crotona Fellowship), jonka jäsenet tekivät mystiikka -teemanäytelmiä (Dell 2017, 376). Järjestön jäsenet esittelivät Gardnerin oman kertomuksen mukaan Gardnerille vauraan paikallisen naisen, jota kutsuttiin nimellä “Old Dorothy” (Dorothy Clutterbuck), joka mahdollisesti johti hänet coventoimintaan. Ronald Hutton kirjassaan The Triumph of the Moon pohtii Dorothya ja sitä oliko tämä todella brittiläisen noituuden harjoittaja ja covenin jäsen vai oliko kyseessä vain Gardnerin pilke silmäkulmassa omille initioiduilleen kertoma lennokas juttu (Hutton 2001, 205–212). Ben Whitmore puolestaan sanoo, että Gardnerin huumorintajun tietäen jekkukin on periaatteessa mahdollinen, mutta viimeisimmän tutkimuksen valossa on todennäköistä, että Dorothy olisi sittenkin ollut mukana coventoiminnassa, mutta Gardnerin initioijana ja covenin johtajana on voinut olla myös joko Rosamund Sabine tai Edith Woodford-Grimes (Whitmore 2010, 51–54). Joka tapauksessa Gardnerin itsensä mukaan hän liittyi noitien coveniin vuonna 1939 ollessaan tuolloin 55-vuotias. Jopa tutkijat pitävät mahdollisena, että Englannissa todellakin on ollut coveneita ennen Gardneria (mm. Solhberg kirjassa Mitä Wicca on? ja Whitmore kirjassa Trials of the Moon).

Gardner ryhtyi 1940- ja 1950-luvuilla muokkaamaan rituaalikokonaisuutta, sisällyttäen materiaaliinsa osia esimerkiksi Aleister Crowleylta, John Deeltä, englantilaisesta kansanperinteestä ja jopa Rudyard Kiplingiltä. Doreen Valiente, yksi Gardnerin ylipapittarista yhtenäisti kuitenkin myöhemmin kokonaisuutta, mm. poistaen osan Crowley-lainoista, ja luoden uutta. Gardnerin ja Valienten Varjojen kirjoista on säilynyt useita versioita, joista voidaan seurata tekstin muotoutumista siksi kokonaisuudeksi, joka yhä tänäpäivänä siirtyy eteenpäin traditionaalisissa coveneissa.

Gardnerin työparina oli aluksi ”Dafo” -nimellä tunnettu nainen (Edith Woodford-Grimes), jonka kanssa Gardner johti Pohjois-Lontoossa perustettua covenia 1940-luvulta ainakin Noituuden museon (Museum of Witchcraft and Magic) avaamiseen 1950-luvulla. (Sohlberg 2005, 64–65.) Gardner työskenteli myöhemmin useiden vielä nykyäänkin tunnettujen wiccanimien kanssa mm. Patricia ja Arnold Crowther, Lois Bourne, Jack Bracelin, Eleanor Bone ja jo edellä mainittu Doreen Valiente. Monique Wilson puolestaan tunnetaan siitä, että hän sai Gardnerin kuollessa haltuunsa suuren osan Gardnerin esineistöstä sekä noituuden museon ja myi yhdessä miehensä kanssa perintönsä amerikkalaiselle Ripley’s Believe or not! -organisaatiolle, mikä ymmärrettävästi herätti laajaa paheksuntaa Englannin noitayhteisön keskuudessa. (Witchcraft and witches 2018.)

Gerald Gardner julkaisi useita kirjoja: A Goddess Arrives, Witchcraft Today, High Magic’s Aid, The Meaning of Witchcraft ja Witchcraft and the Book of Shadows. Hän esiintyi jonkin verran julkisuudessa ja hänestä on olemassa muutamia tallenteita internetissä.

Gardner kuoli ollessaan tapansa mukaan kylmyyttä paossa Afrikan rannikolla ja saatuaan laivassa sydänkohtauksen. Hänet on haudattu Tunisiaan. Gardnerin ylipapittaret jatkoivat Gardnerin maagisen perinnön vaalimista ja välittivät craftin seuraaville sukupolville.

*Brittiläinen imperiumi, joka on ollut maailmanhistorian suurin siirtomaavalta, oli mahtavimmillaan juuri Gardnerin nuoruudessa ja nousi huippuunsa Gardnerin olessa 37-vuotias vuonna 1921 (Historia 2017). “Iso-Britannian imperialismi aktivoitui todenteolla uudelleen vuoden 1867 äänioikeusreformin myötä. Alempien luokkien saadessa poliittista vaikutusvaltaa siirtomaat muodostuivat liikaväestön ja vankien uudelleenasutuksen kohteeksi. Teollistuneen ja kaupungistuneen maan väestö kasvoi samalla kun se oli käymässä yhä riippuvaisemmaksi raaka-aineiden tuonnista. Elämä siirtomaissa – kaukana sateisesta ja sumuisesta Englannista - näytti olevan varteenotettava vaihtoehto yhä useammalle. Siirtomaiden laajentaminen ja merten herruus oli Iso-Britanniassa johdonmukaista ja kansan keskuudessa suosittua laajentumispolitiikkaa, jota parlamentaariset hallitukset Iso-Britanniassa edistivät. “ (Peda.net 5.8.2018)

Teksti: Laura W.

 

Lähteet:

Dell, C. 2017. Noituus, magia ja okkultismi – Kuvitettu historia. Kiina: Reliance Printing (Shenzen) Co.

Etälukio 2018. Kansallisromantiikka (1809—1880). Viitattu 5.8.2018. http://www02.oph.fi/etalukio/aidinkieli/kurssi5/kansallisromantiikka_johdanto.html

Historia 2017. Brittiläinen imperiumi: Siirtomaavallan suuruus ja loppu. Viitattu: 5.8.2018. https://historianet.fi/yhteiskunta/brittilainen-imperiumi-siirtomaavallan-suuruus-ja-loppu

Peda.net 2018. Brittien imperiumi. Britannia laajenee pisimmälle. Viitattu: 5.8.2018. https://peda.net/heinola/perusopetus/koulut/lyseonmaenkoulu/oppiaineet/e-opin-oppikirjat/epookki-ylakoulu/3jia/brittien-imperiumi

Sohlberg, J. 2005. Okkulttismin ja magian elpyminen läntisessä maailmassa – Wiccan Aatehistoriaa. Teoksessa: Hjelm, T. (toim.) Mitä Wicca on?. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy

Whitmore, B. 2010. Trials of the Moon – Reopening the Case for Historical

Witchcraft. A Critique of Ronald Hutton’s The Triumph of the Moon – A History of Modern Pagan Witchcraft. New Zeland: Briar Books

 

Witchcraft and Witches 2018. Famous Witches – Monique Wilson (1923–1982). Viitattu 5.8.2018. http://www.witchcraftandwitches.com/witches_wilson.html