Neljä elementtiä I - Johdanto

Kirjoittaja on alexandrialainen ylipapitar, joka on kirjoittanut aikaisemmin netissä ja paperijulkaisuissa nimimerkillä ”Harakka”. Hän on sosiaalialan asiantuntija, jolla on myös kuvataiteilijan koulutustausta. Arkielämässään hän työskentelee sosiaaliohjaajana, ja on kiinnostunut ihmisen mielestä, visuaalisista elementeistä, historiasta ja kirjallisuudesta.

Neljä elementtiä on käsite, joka tulee vastaan lähes jokaisessa wiccakirjassa. Tässä aihetta käsittelevien blogitekstien sarjassa kuvaan sitä, mitä nämä neljä elementtiä ovat wiccassa sekä jonkin verran sitä miten ja miksi niitä käytetään.

Wiccassa ajatellaan, että maailmassa kaikki voidaan luokitella kuuluvan johonkin neljästä peruselementistä: maahan, ilmaan, tuleen ja veteen. Useimmat asiat ovat kuitenkin näiden sekoituksia. Jokaisella ihmisellä on yleensä yksi tai kaksi elementtiä persoonassaan erityisen hallitsevina, mutta jokaisesta ihmisestä löytyy nämä neljä. Wiccassa tavoitteena on, että ihminen saavuttaisi tasapainon elementtien välille itsessään ja kehittyisi siten ihmisenä. Elementtejä voidaan wiccassa käyttää joko kuvaamaan ominaisuuksia tai sitten konkreettisina asioina. Elementeillä voidaan kuvata eri tyyppisiä ominaisuuksia esimerkiksi ”kuuma” (tuli), ”tunteellinen” (vesi), ”paikallaan” (maa), ”äly” (ilma), jne. Wiccalaisessa maagisessa työskentelyssä ja kehän luomisessa elementtien tuntemus on välttämätöntä. Neljä elementtiä liitetään myös neljään ilmansuuntaan: maa – pohjoinen, tuli – etelä, ilma – itä ja vesi – länsi.

Kuva: Laura W.

ELEMENTIT HISTORIASSA JA ERI KULTTUUREISSA

Monet eri kulttuurien muinaiset ajattelijat käyttivät elementtien käsitteitä selittääkseen luonnon toimintaa. Muinaisen antiikin Kreikan filosofit pohdiskelivat monenlaisista näkökulmista maailmankaikkeuden olemusta ja tässä pohdiskelussa Sokratesta edeltävät filosofit määrittivät maailmaa neljän elementin kautta, jotka olivat maa, ilma, tuli ja vesi. Nämä ajatukset elementeistä ovat säilyneet mukana antiikin ajoista keskiaikaan ja renessanssiin vaikuttaen syvästi ajatuksiimme ja nykykulttuuriimme.

Muinaisen kreikan filosofit eivät kuitenkaan ole suinkaan ainoita, jotka ovat kyseistä nelijakoa käyttäneet, vaan teoria elementeistä löytyy eri kansoilta ja kulttuureista ympäri maailmaa. Esimerkiksi Afrikassa Malin kaakkoisosassa elävät dogonit manitsevat neljä elementtiä luomismyytissään. Dogonien mytologian mukaan Amma luojajumaluus, joka ei ollut naispuolinen tai miespuolinen vaan molempia, loi taivaat ja maan. Tämä luominen tapahtui useassa vaiheessa siten, että jumaluus Amma käytti pyhiä sanoja. Amma itse oli ”muna”, joka synnytti myytin mukaan neljännekset. Nämä neljännekset sisältävät maan, ilman, tulen ja veden neljä elementtiä. (Thomson 2005.) Dogonien myytin mukaan jotkut määrittelemättömät impulssit aiheuttivat tämän munan avautumisen, jolloin se pystyi vapauttamaan itsestään eräänlaisen pyörremyrskyn, joka pyörii hiljaa ja hajotti sisältöään kaikkiin suuntiin, muodostaen lopulta kaikki tähdet ja planeettojen spiraalit sekä galaksit. (Scranton 2019.)

Kuva: www.freeimages.com

Dogonien myytistä tulee mieleen vanha suomalainen myyttimaailma. Suomalaisilla on Kalevala -teoksesta tutun munamyytin lisäksi kaksi muutakin luomismyyttitarinaa: sukeltajamyytti, jossa maailman synty selitetään sillä, että myyttinen hahmo sukeltaa meren syvyyksiin ja nostaa sieltä maan sekä myytti taivaan taonnasta, jossa maailma luodaan takomalla. Risto pulkkinen mainitsee kirjassa Suomalainen kansanusko, että luomismyytit, joissa maailman syntyä kuvataan munan avulla ovat suomalaisittain eteläistä lähtöisin ja ovat tunnettuja esimerkiksi itäisen Välimeren alueella, Intiassa, Japanissa, Oseniassa sekä Etelä-Amerikassa. (Pulkkinen 2014, 29–33.) Suomalaisessa kansanuskossa elementtejä käsitellään hieman eri tavalla kuin wiccassa, vaikka sielläkin nämä elementit ovat myös läsnä. Väinämöinen ja veden Emo voidaan liittää veteen, Ilmatar ja Ilmarinen ilmaan jne.

Elementtien tuntemus on erittäin vanhaa idässä, jossa niitä käytettiin laajasti esimerkiksi Intiassa. Ajatus elementeistä liittyy esimerkiksi buddhismiin ja hindulaisuuteen. Kiinalainen elementtijako poikkeaa länsimaisesta jaosta. Wiccalaisuus on kuitenkin länsimaiseen indoeurooppalaiseen kulttuuriperinteeseen nojaava, joten wiccassa käytetään perinteisesti neljää elementtiä. Erään teorian mukaan antiikin klassiset alkuaineet voidaan myös tulkita väärin ymmärretyksi esitykseksi aineen olomuodoista, jolloin maa tarkoittaisi kiinteää ainetta, vesi nesteitä, ilma kaasuja ja tuli plasmaa. Wiccan näkökulmasta kyse ei elementeistä puhuttaessa ole aineiden olemuksesta vaan symboleista.

HOROSKOOPIT, ALKEMIA JA TAROT

Länsimainen horoskooppi on tunnettua muuallakin kuin wiccojen keskuudessa. Historiallisesti antiikin maailmassa kulttuurit ja kulttuurien myytit saivat toisistaan vaikutteita ja sekoittuivat toisiinsa. Alun perin planeetat ja tähdet olivat jumalten ja myyttisten hahmojen symboleita ja jumalten hallinnan alaisia, mutta antiikin aikana näistä tuli myös ihmisten mielissä jumalallisia itsenäisiä olentoja (Seznec 1981, 40).

Kristinuskolla oli myös omat astrologiset oppinsa ja kannattajansa jo varhaisista ajoista. Kristittyjen asenne oli periaatteessa sellainen, että neuvoa ei tähdiltä ja vanhoilta jumalilta heidän mukaansa pitäisi pyytää, koska vanhat jumalat olivat kristittyjen mielestä demonisia (Seznec 1981, 44–45). Kuitenkin monet antiikin ajan opeista ja sen ajan tieteistä liittyivät vastaavuuksiin ja pakanalliseen maailmankuvaan, joten tämän ongelman edessä kristityt totesivat: kun hebrealaiset jättivät Egyptin, he kantoivat mukanaan vihollistensa kultaa ja hopeaa, joten miksipä eivät kristityt toimisi samoin? Ja tätä argumenttia he käyttivätkin perusteena sille, että pakanallisen aikakauden tiedettä säilytettiin keskiajalle. Tieteen mukana siirtyi siten myös kaikenlaisia klassisen kulttuurin ja barbaarikulttuurien uskonnollisia elementtejä. (Seznec 1981, 46).

Astrologia oli yksi näistä pakanallisesta kulttuurista kristilliseen kulttuuripiiriin siirtyneistä asioista. Sen kulkeutuminen tieteen mukana saattoi näkyä esimerkiksi seuraavasti: Antiikin kreikkalaisen käsityksen mukaan tähtimerkit hallitsevat eri ruumiinosia. Joten esimerkiksi kirurgisia toimenpiteitä tehtäessä piti huomioida ensin astrologian vaikutus operaatioon. Lisäksi keskiajalla kristityt hallitsijat käyttivät astrologien palveluksia enteiden saamiseksi. (Seznec 1981, 50, 52). Astrologit olivat siis suunnilleen samassa asemassa kuin pakanallisen maailman kreikan Delfoin oraakkelit olivat olleet tai viikinkikulttuurin vala -ennustajanaiset olivat. Heiltä käytiin kysymässä neuvoja päätöksen teon edellä ja jotta saataisiin salattua tietoa.

Länsimaisessa horoskooppiopissa 12 eläinradan merkkiä on jaettu neljän elementin alaisuuteen. Maa hallitsee Härkää, Neitsyttä ja Kaurista. Ilma hallitsee Vesimiestä, Kaksosta ja Vaakaa. Tuli hallitsee Oinasta, Leijonaa ja Jousimiestä. Vesi hallitsee Rapua, Skorpionia ja Kaloja.

Kuva: www.freeimages.com

Monien wiccojen käyttämien Tarot -korttien historia juontaa juurensa keskiajan Italiaan ja ne ovat saaneet vaikutteita elementtiajattelusta. Tarotit voi jakaa kahteen osaan: suurten salaisuuksien kortteihin (Major Arcana) ja pienten salaisuuksien kortteihin (Minor Arcana). Suurten salaisuuksien kortteja on 22 ja ne esittävät erialisia symbolisia hahmoja. Pienten salaisuuksien kortteja on yhteensä 56 ja ne on jaettu neljään neljän kortin ryhmään. Ryhmiä kutsutaan kolikoiksi (maa), maljoiksi (vesi), miekoiksi (tuli tai ilma pakasta riippuen) ja sauvoiksi (ilma tai tuli pakasta riippuen).

Neljä elementtiä löytyvät okkultismissa myös alkemiasta. Alkemia oli oppi, jonka tarkoituksena oli valmistaa näennäisesti arvottomista materiaaleista arvokkaita aineita. Alkemistinen ajattelu on historiassa ollut pohjana monille tieteen muodoille. Eräässä alkemiaa käsittelevässä jutussa Katja Pesonen kirjoittaa: ”Alkemian juuret voidaan ulottaa Kreikkaan 100 vuotta ajan laskun jälkeen, mutta jo tätä ennen Kiinassa ja Intiassa sitä harjoitettiin hieman eri tavoin. Eurooppaan alkemia rantautui 1100-luvulla Espanjan arabien avustuksella, ja nousi suureen suosioon 500 vuotta myöhemmin. Alkemian ytimessä on ajatus alkumateriasta, materia primasta, joka on synnyttänyt neljä elementtiä, maan, veden, ilman ja tulen, joista kaikki muu materia on kehittynyt.” (Pesonen 2016.) Alkemia on myöhemmin tulkittu filosofisiksi prosesseiksi ja vertauskuviksi ihmisen henkisestä kehittymisestä. Neljä elementtiä löytyy siis länsimaisesta alkemiasta, astrologiasta sekä tarot-korttien symboliikasta kuten alla olevasta videosta käy ilmi:

ELEMENTIT MODERNISSA KULTTUURISSA JA TAITEESSA

 

Neljä elementtiä ovat suosittu aihe myös muualla kuin wiccalaisuudessa. Ajatus elementtijaosta on kiehtonut ihmisiä satoja vuosia ja siksi nämä käsitteet ovat siirtyneet nykypäivän saakka. Neljälle elementille on rakennettu tietokonepelejä:

Niistä on haettu inspiraatiota esimerkiksi musiikkiin ja tanssiin:

Kirjoittaessani tätä blogitekstiä on parhaillaan Turun taidemuseossa meneillään näyttely, jossa teokset on lajiteltu elementtien mukaisesti. Taidemuseo kuvaa näyttelyään seuraavasti: ”Neljä elementtiä tarjoaa tilaisuuden tarkastella, miten taiteilijat ovat nähneet ihmisen suhteen elementteihin ja fyysiseen todellisuuteen eri aikoina. Maan, ilman, veden ja tulen voi löytää niin teosten aiheista kuin materiaaleista. Näyttelyn nimi viittaa antiikin Kreikassa muotoiltuun oppiin, jonka mukaan fyysinen maailma jakautuu neljään alkuaineeseen: maahan, ilmaan, veteen ja tuleen. Vaikka atomiteoria on sittemmin syrjäyttänyt elementtiopin, ovat maa, ilma, tuli ja vesi edelleen tärkeitä arkisen ymmärryksen jäsentäjiä. Niiden ominaisuuksia kuvaavat vastakohtaparit, kylmä ja kuuma sekä kuiva ja kostea, vastaavat välitöntä, kehollista kokemustamme maailmasta. Jokaisen elementin ympärille luotu teoskokonaisuus luo tunnelmaltaan erilaisen tilan ja avaa elementtejä sekä luonnontieteellisessä että mytologisessa valossa. Ekologisesta näkökulmasta elementtioppiin sisältyy varsin ajankohtaista viisautta. Klassiset alkuaineet, kuten vesi ja maa, eivät ole ainoastaan materiaali- ja energiavarantoja, vaan korvaamattomia osia maapallon ekosysteemissä. Näyttely resonoi vahvasti myös tästä ihmisen ja luonnon epävakaata tasapainotilaa kommentoivasta perspektiivistä.” (Turun taidemuseo 2019.)

Neljä elementtiä esiintyy myös lukemattomissa sarjakuvissa, elokuvissa, tv-sarjoissa ja monissa, monissa muissa viihteen ja taiteen tuotoksissa. Neljä elementtiä filosofisen ajattelun perustalla ovat siis jatkuvasti olleet läsnä kulttuurissamme.

 

VIIDES ELEMENTTI

Wiccassa yleisesti käytetty maaginen symboli viisikanta on todella vanha pakanallinen symboli. Myös kristityt ovat ottaneet viisikannan mukaan oppeihinsa ja sen on sanottu heillä kuvastavan kristuksen viittä haavaa ja kärki alaspäin käännettynä kuvaavan heidän paholaishahmoaan. Viisikanta on kuitenkin paljon kristinuskoa vanhempi symboli. Kun puolestaan wiccalta kysytään, mitä viisikanta heille merkitsee, tyypillinen vastaus on: viittä elementtiä.

 

Viiden elementti wiccalaisessa ideologiassa on puhekielessä henki tai energia. Tämä ajatus liittyy hindulaiseen kulttuuriperintöön sekä klassiseen perintöömme, joka on kulkeutunut meille alkemian ja tieteen välityksellä. Sanskriitin sana akasha tarkoittaa käytännössä suurin piirtein samaa kuin myöhemmin lännessä käytetty eetteri. Sen voi mieltää olevan avaruus tai henki tai antimateria. Se on tila, jota muut elementit täyttävät tai keskipiste suuntien ja neljän muun elementin välillä. Pentagrammissa se on yleensä sijoitettu symbolisesti ylimmäiseen tähden sakaraan ja sillä kuvataan sitä, että henki hallitsee kaikkia muita elementtejä. Ajatus viidennestä elementistä pohjautuu klassiseen kreikkalaiseen filosofiaan, jossa sen ajateltiin olevan jumalten maailman täyttävä puhdas olemus.

Kuva: www.freeimages.com

Teksti: Laura W.

 

Lähteet:
Pesonen, K. 2016. Alkemia – Tiede valaistumisesta. Viitattu 4.3.2019. https://www.kuudesaisti.net/artikkelit/aiti-maa/alkemia-tiede-valaistumisesta
Pulkkinen, R. 2014. Suomalainen kansanusko. Shamaaneista saunatonttuihin. Tallinna: Kirjoittaja & Gaudeamus
Scranton, L. 2019. Amma. Viitattu 4.3.2019. https://www.britannica.com/topic/Amma
Seznec, J. 1981. The Survival of the Pagan Gods. The Mythological Tradition and Its Place in Renaissance Humanism and Art. USA: Princeton University Press
Thomson, G. 2005. God: African Supreme Beings. Viitattu 4.3.2019 https://www.encyclopedia.com/environment/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/god-african-supreme-beings
Turun taidemuseo 2019. Neljä elementtiä. Viitattu 4.3.2019. http://www.turuntaidemuseo.mobi/nelja-elementtia