Neljä elementtiä V - Vesi
Kirjoittaja on alexandrialainen ylipapitar, joka on kirjoittanut aikaisemmin netissä ja paperijulkaisuissa nimimerkillä ”Harakka”. Hän on sosiaalialan asiantuntija, jolla on myös kuvataiteilijan koulutustausta. Arkielämässään hän työskentelee sosiaaliohjaajana, ja on kiinnostunut ihmisen mielestä, visuaalisista elementeistä, historiasta ja kirjallisuudesta.
Neljä elementtiä on käsite, joka tulee vastaan lähes jokaisessa wiccakirjassa. Tässä aihetta käsittelevien blogitekstien sarjassa kuvaan sitä, mitä nämä neljä elementtiä ovat wiccassa sekä jonkin verran sitä miten ja miksi niitä käytetään.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Meri – elämän kehto
Vuonna 2019 uutisoitiin mm. Iltalehdessä tieteellisestä teoriasta, että vesi olisi muinoin kenties saapunut maapallolle asteroidin mukana. Tieteellisestä näkökulmasta katsoen elämä maapallolla on saanut alkunsa meressä. Eliöiden historia maapallollamme jaetaan karkeasti neljään pääaikakauteen: elämän alkuaikaan eli prekabriseen aikaan, elämän vanhaan aikaan, elämän keskiaikaan ja elämän uuteen aikaan. Prekabrinen aika on edelleen melko heikosti tunnettua, mutta ajanjaksona elämän historiassa hyvin pitkä, sillä se kattaa jopa 7/8 koko maapallon historiasta. Tässä elämän alkuajassa maapallo lähti muotoutumaan sellaiseen suuntaan, jonka nykyisin tunnemme omaksi kodiksemme ja jonka erottamattomia osia me olemme.
Tuona aikana syntyi Kuu Theija-protoplaneetan törmätessä maahan, maanpinta muuttui kiinteäksi, alkumeri syntyi ja ensimmäiset elämän merkit ilmestyivät mereen (alkeistumalliset bakteerit ja syanobakteerit eli sinilevät, jotka kehittivät yhteyttämisen). Yhteyttämisessä vihreät levät ja vihreät kasvit muuttavat auringon säteilyenergian avulla hiilidioksidin ja veden sokeriksi ja hapeksi. Yhteyttämisen kehittyminen oli välttämätön edellytys myöhemmälle happea käyttävien eliöiden kehittymiselle. Aitotumallisten eliöiden eli Eukaryoottien synnyttyä alkoi kehittyä lukuisia mikroskooppisen pieniä alkueliöitä ja lopulta kehitys johti merissä monisoluisten eläimien syntymiseen. Vuonna 2017 uutisoitiin, että tutkijaryhmä Kanadassa oli löytänyt todennäköisesti vanhimman koskaan tunnetun organismin fossiilin, jolla olisi ollut ikää peräti 3770-4300 miljoonaa vuotta. Tutkijat kertoivat löydön tukevan teoriaa siitä, että elämä maapallolla olisi kehittynyt pian Maan muodostumisen jälkeen merenpohjan kuumissa aukoissa. Elämä kehittyi ja monipuolistui ensin merissä, josta se sitten vähitellen nousi myös maalle.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Kuvassa Ichtyosauruksen eli ”kalaliskon” fossiili, joka eli merissä noin 210 miljoonaa vuotta sitten. Ichtyosaurus oli matelija, vaikka muistuttikin esimerkiksi delfiinejä, ja kävi pinnalla hengittämässä yhteyttävien eliöiden tuottamaa happea.
Olemmeko me vettä vai vesi meitä?
Me ajattelemme usein veden oman kehomme ulkopuoliseksi aineeksi, jota juomme ja jota meistä poistuu esimerkiksi hikoilun ja virtsaamisen myötä. Todellisuudessa me meidän kehomme massasta suurin osa on vettä. Vastasyntyneen kehosta vettä on n. 70-85% ja veden määrä vähenee siten, että aikuisessa naisessa veden määrä on enää n. 40-60% ruumiinpainosta ja aikuisella miehellä n. 50-70% ruumiinpainosta. Valtaosa tästä vedestä on solujensisäistä nestettä.
 |
| Kuva: www.freeimages.com |
Vesi on myös olennainen osa verenkiertoamme, sillä veri on neste, joka kulkee suonissamme kuljettaen happea, hiilidioksidia, soluja, vasta-aineita, hormoneita sekä ravintoaineita. Tuntemalla oman elimistömme toimintoja ymmärrämme myös hyvin konkreettisella tavalla kehollisen yhteytemme veden elementtiin.
Vaikka emme pystykään elämään veden ympäröimänä kuten vaikkapa kalat, vesi on erottamaton osa meitä. Me tiedämme elämän maapallolla alkaneen merestä, mutta myös jokaisen ihmisyksilön elämä alkaa vedessä. Nimittäin sikiöaikana me kellumme äitimme kohdussa veden ympäröimänä ennen syntymistä äitimme kehon ulkopuoliseen maailmaan. Huolimatta siitä, millaiseksi ihmiseksi me kehitymme tai mihin elementteihin tunnemme persoonallisesti viehätystä, vesi on se elementti, joka ympäröi meitä elämämme alkuhetkissä.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Yhteytemme fyysisen olemuksemme puolesta veteen on selvä. Meillä on myös tämän lisäksi yhteys henkiseen ja hengelliseen veteen. Ihmiset, jotka asuvat meren rannalla ovat usein niin elinympäristönsä henkisen vaikutuksen muovaamia, että kokevat luontevaa ja syvää yhteyttä mereen ja kaipaavat aina sen läheisyyteen. Tyypillisesti ihmiset ovat valinneet asuinpaikkansa vesistön läheisyydestä, sillä juomavesi on meille välttämätöntä ja sen lisäksi tarjonnut kätevän kulkuväylän paikasta toiseen siirryttäessä. Meri on vesistöistä suurin ja monet ihmiset ovat saaneet historiassa elantonsa merestä.
Veteen ja mereen on liittynyt erilaisia jumaluuksia, jotka olleet joko naispuolisia tai miespuolisia. Tunnettuja veden jumaluuksia ovat olleet esimerkiksi egyptiläiset Nu alkumeren jumalatar ja Nepthys jokien ja kuoleman jumalatar, mesopotamialaiset Enki veden ja Tigrisjoen jumala sekä Tiamat jumalten äiti, alkumeren jumalatar, suomalaiset vedenjumalat Vellamo ja Ahti, skandinaavisgermaaniset Freyr sateen ja hedelmällisyyden jumala sekä Njord veden jumala, kreikkalaiset Poseidon meren, maanjäristysten ja tulvien jumala sekä Amphitrite meren jumalatar. Veteen liittyviä jumaluuksia löytyy hyvin monia ja eri kulttuureista ympäri maailman. Näille jumaluuksille on uhrattu ja heitä on rukoiltu, sillä he hallitsevat pinnan alaista toista valtakuntaa, jossa monenlaiset ravintoa tarjoavat olennot asuvat, mutta joka voi myös vaatia uhrinsa ja ahnaista ihmisen mennessään tai tsunamina pyyhkäistä pois vaikka kokonaisen kaupungin.
Dion Fortunen kirja The Sea Priestess on okkultistinen klassikkonovelli, jossa fiktiivinen meren papitar johdattaa jumiutuneessa elämässään olevan miehen kuun pappeuteen ja maskuliiniseen itsenäiseen kypsyyteen. Nainen ja papitar on novellissa tumma ja mystinen alkumeri, jumalattaren edustaja, ja mies/pappi kulkee kuun vetovoiman vetämänä kohti jumalatarta. Tämä ajattelutapa on wiccalaisuudesta tuttu polariteettimalli (feminiininen-maskuliininen). Katso Hieros Gamos, Neljä elementtiä osa II – Maa. Doreen Valiente kirjoittaa kirjassaan Natural Magic, että aurinkoa on pidetty luonnollisena tulen hallitsijana, maskuliinisena elementtinä ja vastaavasti vettä, kuun hallitsemaa elementtiä feminiinisenä. Tämä kuun ja meren suhde on näkynyt vuoroveden vaihtelussa. Kuun ja veden suhteesta löytyy hiukan lisää tietoa blogitekstissä Esbat.
Yhteytemme veteen on vieläkin konkreettisempi kuin olemme ehkä tulleet ajatelleeksikaan. Joidenkin tieteilijöiden mielestä vedellä on muisti eli vesi kykenisi tallentamaan tietoa, vaikka teoria onkin kiistelty. Huolta tuntuu herättävän erityisesti ajatus homeopatiahoidoista ja pelko, että ihmiset hylkäisivät kokonaan koululääketieteen turvautuessaan homeopaattisiin vaihtoehtohoitoihin silloin, kun koululääketieteen tarjoama vaihtoehto olisi tutkitumpi ja turvallisempi. Viisas ihminen tosin käyttää kaikkea mikä toimii, niin koululääketiedettä kuin sen tukena vaihtoehtoisiakin hoitomuotoja, tarpeen mukaisesti. Tiede ja sairauksien hoidotkin kehittyvät jatkuvasti ja uutta opitaan jatkuvasti.
Kuva: www.pixabay.com
Sade
Sade on syksyllä tyypillinen ilmiö, jonka merkitystä myyteissä ja ihmisten elämässä ei voi vähätellä. Useat jumaluudet nimetään suoraan sateen jumaluuksiksi mm. Indra (intialaiset), Zeus (kreikkalaiset), Freyr (germaanit), Oya (yorubat) vain muutamia mainitakseni. Sopiva sade oli maanviljelyskulttuurin kehityttyä erittäin tärkeää, koska kuivuus tai vastaavasti liiallinen sade pilasi sadon ja aiheutti nälänhätää. Suomessa kansanperinteessä sadetta on pyydetty Ukonvakkojen juhlarituaalissa taivaanjumala Ukolta.
Ihmisen mieli on yhteydessä säätilojen muutoksiin. Jopa kaupunkiympäristössä elävä ihminen ei voi välttyä matalapaineen, korkeapaineen, lämpötilojen vaihteluiden ja ilmankosteuden vaikutuksilta. Ihmisten tapa reagoida on kuitenkin yksilöllinen, toiset kukoistavat matalapaineella ja sadekelillä toiset korkeapaineen auringonpaisteessa.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Lähteet ja kaivot
Doreen Valiente kirjoittaa kirjassaan Natural Magic pyhistä lähteistä, joita on kunnioitettu uskonnosta riippumatta. Tällaisia pyhiä lähteitä ovat Valienten mukaan olleet mm. Britanniassa sijaitsevat Glastonburyn lähteet ja Ranskassa sijaitseva Lourdesin lähde. Lähteitä on walesiläisessä ja irlantilaisessa mytologiassa pidetty portteina tuonpuoleiseen. Glastonburyssa lähteitä on itseasiassa kaksi: Maljalähde eli Punainen lähde, jonka veden rautaoksidi on värjännyt punaiseksi ja Valkoinen lähde, jonka vesi on erittäin kalsiumpitoista ja jättää nimensä mukaisesti valkoisia kalsiittijälkiä. Lähteillä uskotaan Valienten mukaan olevan parantavia vaikutuksia ja niitä pidetään jumalattaren symboleina. Lähteitä on käytetty jo ainakin kahden tuhannen vuoden ajan. Valkoinen lähde on nykyisin pakanallinen pyhättö, jota valaisevat vain sadat kynttilät. Näiden lähteiden maantieteellinen polariteettipari on vähän matkan päässä sijaitseva fallinen Glastonburyn Tor eli kukkula, jonka huipulla kohoaa torni.
Valiente kirjoittaa, että puhdas maan sisältä pulppuava lähdevesi on ihmeellinen ja maaginen asia. Valiente toteaa, että muinaisten aikojen ihmiset uskoivat, että lähteellä oli oma vartija henkensä, jolle ihmiset toimittivat uhreja. Tapa on Britanniassa jatkunut Valienten mukaan toivomuskaivoperinteenä, jossa ihmiset pudottavat toivomuskaivoon tai toivomuslähteeseen kolikoita tai neuloja uhrilahjaksi ja toivovat.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Vastaava lähteisiin liittyvä pyhyyden perinnettä on ollut myös Suomessa. Juha Jormanainen ja Hannu Räisänen Kirjoittivat Erä -lehden artikkelissa: ”Vanhojen aikojen, varsinkin ennen kristinuskoa, uskomusten mukaan lähteillä oli haltijansa ja niiden kanssa piti olla väleissä. Lähteiden vesillä oli parantavia vaikutuksia. Niiden vettä käytettiin rohtona erityisesti iho- ja silmäsairauksiin sekä hammasvaivoihin. Lähteiden haltijoilla katsottiin myös olevan valtaa moniin muihinkin asioihin, siksi heiltä anottiin karja- ja kalaonnea tai toivottiin onnistunutta jahtia.” Uhraustavoista artikkeli jatkaa: ”Lähteiden vettä on käytetty myös loitsuissa. Vettä ei saanut kuitenkaan ottaa ilman vastalahjaa haltijalle. Tämä on hyvin tärkeä piirre muinaisuskoissa. Avun tarvitsija teki vaihtokauppaa – hän ei vain ottanut auttavaa vettä avuksensa. Ei, lähteen haltijalle piti antaa maksu vedestä. Uhrattavan esineen piti olla kirkas, esimerkiksi palanen hopeaa, kultaa, hopearahoja tai aikoinaan hyvin arvokkaita neuloja. Joidenkin tarinoiden mukaan myös leipää ja suolaa annettiin uhrilahjoiksi. Nämä eivät ole pelkkiä olettamuksia ja tarinoita. 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa monista lähteistä ja niiden ympäristöistä on löytynyt paljon vanhoja esineitä. Löydökset ovat olleet esikristillisiä symboleja, meripihkakoruja, pronssisia rintaneuloja, vanhoja rahoja ja jopa keihäänkärkiä.”
Suomalaisia vanhoja pyhiä lähteitä löytää helposti netistä esimerkiksi googlettamalla sanalla ”uhrilähde”. Muutamia Suomalaisia pyhiä lähteitä ovat esimerkiksi Salon Muurlan Pyymäellä sijaitseva lähde, Hämeenlinnan Lammilla sijaitseva Honkaliinin uhrilähde, Jämijärven uhrilähde sekä ehkä kaikkein tunnetuin ja arvoituksellinen Isokyrön Orismalan Leväluhdan kalmisto/uhrilähde. Linkin takaa löytyvällä olevalla lyhyellä videolla K. Kanerva on esitellyt Janakkalassa sijaitsevaa Laurin Lähdettä: https://www.youtube.com/watch?v=XpVYP3qdD7Y
Kuva: www.pixabay.com
Joet ja järvet
Joet ja järvet ovat esiintyneet monenlaisissa myyteissä ja mytologioissa. Kun tarkastelemme, miten ihmisasutus on levinnyt esimerkiksi muinaisessa Suomessa, voimme havaita sen levinneen vesistöreittejä pitkin. Varhainen asutus on myös usein sijainnut merenrannoilla tai jokien ja järvien välittömässä läheisyydessä. Läpi Euroopan on myös ollut tyypillistä, että jokien varsille on rakentunut vähitellen suuria asutuskeskuksia, jotka pikkuhiljaa ovat muotoutuneet kaupungeiksi. Eurooppalaisia kaupunkeja, joiden läpi jonkinlainen joki virtaa ovat esimerkiksi Turku, Lontoo, Krakova, Budapest, Wien, Zürich, Berliini, Pariisi ja Rooma.Doreen Valiente kirjoittaa kirjassaan Natural Magic, että pohjoisesta etelään virtaavia jokia sekä kahden joen yhtymäkohtia on pidetty erityisen maagisina paikkoina.
Vaikka Suomessa löytyy pyhiä lähteitä (uhrilähteitä), pyhiä järviä tuntuu löytyvän vieläkin enemmän. Suomessa on peräti 40 Pyhäjärveä, joista eteläisin sijaitsee Karkkilassa ja pohjoisin on Utsjoella. Kuten lähteillä ja joillakin myös järvillä oli omia jumalia tai haltijoitaan, jotka saattoivat suhtautua ihmiseen suopeasti tai vastustaen.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Suot ja kuoleman vesi
Kotimaamme Suomen nimen merkitystä on arvuuteltu monin tavoin ja muutamat arvaukset liittyvät veteen kuten suomu -kalaan liittyvänä sanana ja sitten suo -suomaa, soinen maa. Ja totta onkin, että kotimaassamme soita riittää, sillä kolmannes maamme pinta-alasta on suota. Aikaisemmin tässä artikkelissa mainittu Leväluhdan uhrilähde ruumislöytöineen on tulkittu toisinaan muinaishaudaksi. Wikipediassa kerrotaan suomalaisen muinaisuskon kohdalla, että Suomessa on kosteikkoja käytetty paitsi uhraamiseen, myös rikollisten teloitukseen ja hautaamiseen. Perinne oli vielä 1800-luvulla luterilaisen kirkon kirkkolaissa määritetty, jolloin häpäisyhautaus ilman kirkon siunausta hoidettiin karpalosuolla. Kosteikkoihin upotettiin myös yleisesti yhteisön ei-toivottuja lapsia kuten avioliiton ulkopuolella syntyneitä ja vammaisia lapsia. Jopa Kalevalassamme Väinämöinen tuomitsee aviottoman lapsen sanoin: ”Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si'ennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!” ja vastaavia runoja löytyy koko itämerensuomalaisella runoalueella. Runojen yleisyys kertoo siitä, että ei-toivotuista lapsista hankkiuduttiin tällä tavoin eroon yleisesti. Kirkko kielsi lasten surmaamisen, mutta aikana, jolloin ehkäisyä ei ollut ja ihmisten elintaso ei välttämättä ollut millään lailla hyvä, ei-toivotut lapset haudattiin edelleen pitkään salassa. Näiden salaa surmattujen ja metsään kätkettyjen lasten henkien uskottiin kuitenkin liikkuvan metsässä ja kosteikoilla liekkiöinä. Liekkiö ei yleensä tehnyt pahaa ihmisille, mutta saattoi itkeä, kirkua, puhua ja ulista ihmisille. Liekkiö esiintyi virvatulena tai aavelintuna, koska uskomuksen mukaan väkivaltaisen kuoleman uhri ei halunnut näyttäytyä omana itsenään. Tästä syystä on ymmärrettävää, että myös kosteikkoihin ja suohon liittyy paljon paikkaan liittyvää magiaa, mutta se saattaa toisinaan olla sen henkistä energiaa, että se ei houkuttele viipyilemään paikalla.
Alinen tai tuonela eli alamaailma on myyttisesti monissa kulttuureissa kuolleiden jumalattaren tai kuolleiden jumalan valtakunta, jossa kuolleiden henget ovat. Tätä kuolleiden valtakuntaa on kutsuttu Erilaisilla nimityksillä kuten Tuonela, Helheim, Naraka, jne. Myyttien mukaan kuolleiden valtakunnan ja elävien valtakunnan välillä on vesi ja kreikkalaisen mytologian mukaan näitä erottavia jokia oli viisi: Acheon (murheen joki), Cocytus (valituksen joki), Phlehethon (tulen joki), Lethe (unohduksen joki) ja Styx (vihan joki). Styx on kuuluisa useista myyteistä kuten Akilleksen myytistä.
Doreen Valiente mainitsee, että vesi on universaali puhdistautumisen ja uudistumisen symboli. Puhdistaminen on liittynyt ihmisillä kaikissa kulttuureissa yleensä siirtymiin eli hetkiin, jolloin siirrytään vaiheesta toiseen ja ollaan siirtymän takia alttiimpia kaikenlaisten ulkopuolisten entiteettien vaikutukselle. Ihmisen elämästä pois siirtymiseen eli kuolemaan liittyen on lähes kaikissa kulttuureissa pidetty tärkeänä pestä vainaja ennen hautaamista. Suomessa myös uskottiin, että mikäli vainajaa ei pestä ennen tämän siirtymistä eteenpäin, hän tulisi takuuvarmasti kummittelemaan eläville.
Kuolema liittyy myös wiccalaisessa symboliikassa veden elementtiin. Janet & Stewart Farrar kirjoittavat kirjassaan A Witches’ Bible, että veden herroja kutsutaan myös kuoleman ja initiaation hallitsijoiksi. On mielenkiintoista verrata aiemman perusteella, että symbolisesti me synnymme vedestä. Ja kuollessamme ja hajotessamme sisäinen vetemme, kuten muutkin kehomme aineet, vapautuu takaisin maailman veteen ja loputtomaan kiertokulkuun. Jos vedellä on muisti, mikään ei oikeastaan katoakaan lopullisesti.
Tunteet
Tarot-korteista alkaen on yleistä tietoa, että veden elementin alaisuuteen lasketaan arkkityyppisesti myös elämän tunnekirjo. Jyrki kirjoittaa Tarokki-sivustolla: ”Vesi-elementtiä usein kutsutaan ’passiiviseksi’ elementiksi; sana ei tässä yhteydessä merkitse ’toimetonta’ vaan ’vastaanottavaista’. Tunnetason kokemukset ovat jotain sellaista, mitä voimme ainoastaan vastaanottaa, niin ulkopuolelta kuin sisäpuoleltakin – tunnekokemus itsessään ei voi syntyä pakottamalla. Vesi-elementti myös liitetään alitajuntaan, intuitioon sekä muistoihin.” Myös eläimillä tiedetään olevan tunteita, vaikka ne ilmaisevatkin niitä eri tavalla kuin ihmiset. Tunteet kulkevat kuin aallot tai ajatukset: ne tulevat ja menevät ja kokemus on yksilöllinen. Tunteiden tiedetään myös ”tarttuvan” eli me saatamme omaksua itseemme ympäristön ihmisten tunteita tai ilmapiirejä.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Maagiset esineet
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Maljat, niistä tarjottavat juomat sekä erilaiset selvännäkemisessä käytettävät nesteiden heijastavat pinnat ovat veden maagisia esineitä. Doreen Valienten mukaan musta vedellä täytetty rautapata, jonne pudotetaan hopeakolikko (tämä edustaa kuuta), toimii hyvin näkyjen kutsumisessa. Veden maagisia esineitä ovat lisäksi erilaiset muut kulhot, pullot ja vastaavat nesteille tarkoitetut astiat. Maagiset taikajuomat ja öljyt sekä muut nesteet ovat luonnollisesti veden elementin alaisia. Merestä, järvestä, joista ja vastaavista paikoista löydetyt erityiset esineet ovat veden elementin alaisia. Esimerkiksi akankivet (engl. Hag stone) ovat kiviä, joihin on muodostunut luonnollisesti reikä. Useimmat näistä kivistä löytyvät vesirajasta ja reiät ovat muodostuneet niihin joko pienten vesieläinten tekeminä tai veden kulutuksesta johtuen. Akankivillä on voimakas suojeleva vaikutus ja tästä syystä niitä on käytetty amuletteina. Uskotaan, että niiden läpi katsomalla voi nähdä toisen todellisuuden olentoja ja lisäksi feminiinisen energiansa takia niitä voi käyttää hedelmällisyysloitsuissa.
Veden olennot
Meren jumalaiset hirviöt kuten hebrealainen Leviathan, erilaiset mytologioiden merenneidot, seireenit, merikäärmeet sekä Näkin ja Krakenin kaltaiset meren hirviömäiset myyttiset olennot ovat tuttuja kansanperinteestä. Luonnollisesti vedessä elävät eläimet kuten ravut, kalat ja simpukat ovat kaikki veden elementin alaisia.
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
Vaaleanpunainen uni -tee
Ainesosat
 |
| Kuva: www.pixabay.com |
1 tl kuivattuja ruusun terälehtiä esim. juhannusruusu
1 tl kuivattuja kanervankukkia
1 tl kuivattuja maitohorsman kukkia
Huom. käytä teehen vain itse puhtaasta paikasta keräämiäsi kasveja tai elintarvikekäyttöön tarkoitettuja yrttejä. Varmista, ettet ole allerginen teen ainesosille.
Kiehauta vesi ja anna yrttien hautua vedessä muutaman minuutin ajan ja siivilöi tee kuppiin. Voit lisätä lusikallisen hunajaa tai aitoa vaahterasiirappia oman maun mukaan. Vaaleanpunainen uni -tee rentouttaa ja helpottaa nukahtamista.
 |
| Maalaus: Jan Brueghel vanhempi & Hendrick de Clerck ”Yltäkylläisyys ja neljä elementtiä”, 1606. |
Teksti: Laura W.
Atlas Obscura 2020. The White Spring https://www.atlasobscura.com/places/the-white-spring-glastonbury-england.
Ensler, S. 2020. Water mythology. https://www.lenntech.com/water-mythology.htm.
Jormalainen, J. & Räisänen, H. 2017. Lähteiden mytologiaa. Erä -lehti. https://eralehti.fi/2017/10/15/lahteiden-mytologiaa/.
Kirjastot.fi. Kysy kirjastonhoitajalta. Mistä Suomi on saanut nimensä? https://www.kirjastot.fi/kysy/mista-suomi-on-saanut-nimensa?language_content_entity=fi.
Luoto, S., Pekkola, S. Ahola, L. 2018. Eliökunnan historia – oppimateriaali. https://blogs.helsinki.fi/aake-hanke/category/biologia/eliokunnan-historia/.
Maa- ja metsätalousministeriö 2021. Suot ja turvemaat. https://mmm.fi/luonto-ja-ilmasto/suot-ja-turvemaat.
Peda.net 2020. Ihmisen massasta suurin osa on vettä. https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/verkkokauppa/yl%C3%A4koulu/lukuvuosi-19-20/k7uo/1/2/vesi-ihmisess%C3%A4/imsoov.
Pulkkinen, R. 2014. Suomalainen kansausko – Samaaneista saunatonttuihin.
Ruokatieto.fi 2020. Yhteyttäminen ja hengitys. https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/luonto/kasvien-biologiaa/yhteyttaminen-ja-hengitys.
Sohlberg, J. 2005. Teoksessa Mitä wicca on?, toim. Hjelm. T.
Solunetti.fi 2020. Yleistä verenkierrosta. http://www.solunetti.fi/fi/histologia/verenkierto/.
Turun Sanomat 2006. Pyhät järvet. https://www.ts.fi/lukemisto/1074166793/Pyhat+jarvet.
Uusi Suomi 2017. Käsitys elämän historiasta mullistui – Kanadasta löytyi maailman vanhin fossiili. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/kasitys-elaman-historiasta-mullistui-kanadasta-loytyi-maailman-vanhin-fossiili/81c5ab04-e701-375d-b1f0-fc5468724277.
Valiente, D. 1975/2016. Natural Magic.
Wikipedia 2020. Chalice Well. https://en.wikipedia.org/wiki/Chalice_Well.
Wikipedia 2020. Classical element. https://en.wikipedia.org/wiki/Classical_element
Wikipedia 2020. Glastonbury Tor. https://en.wikipedia.org/wiki/Glastonbury_Tor.
Wikipedia 2020. Ichtyosaurus. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ichthyosaurus.
Wikipedia 2020. Liekkiö. https://fi.wikipedia.org/wiki/Liekki%C3%B6.
Wikipedia 2020. List of water deities. https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_water_deities.
Wikipedia 2020. Prekanbri. https://fi.wikipedia.org/wiki/Prekambri.
Wikipedia 2020. Suomalainen muinaisusko. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko.
Kommentit
Lähetä kommentti